Esittely

Meistä

Australiankelpie rotuna

Lyhyesti australian kelpien historiasta; australian kelpiet polveutuvat australialaisesta paimenkoira nartusta, Kelpiestä. Kelpie astutettiin useasti omistajan uroksilla Mossilla ja Ceasarilla. Kelpien jälkeläiset havaittiin erinomaisiksi paimentajiksi, ja pian kaikki halusivat juuri Kelpien pennun. Koska Australiassa karja- ja lammastaloudesta oli muotoutunut tärkeä elinkeino myös paimenkoirien (kelpieiden) määrä lisääntyi. Aluksi vain tietyn sukulinjan koiria kutsuttiin kelpieiksi, mutta ajanmittaan kaikkia kelpien näköisiä koiria alettiin kutsumaan yleisesti nimellä kelpie.

Luonteeltaan kelpie on innokas työskentelijä. Se on energinen ja myös itsenäinen paimenkoira. Suurin osa kelpiestä suhtautuu ihmisiin innokaasti (ylisosiaalisesti), mutta tietysti myös poikkeuksia löytyy. Toisiin koiriin suhtautuminen vaihtelee yksilöittäin melko paljon. Suurin osa kuitenkin tulee toimeen muiden koirien kanssa.

Kelpietä on sekä helppo että hankala kouluttaa. Se oppii todella nopeasti, joka saattaa olla välillä myös huono juttu. Kelpie nimittäin oppii hyvät ja huonot tavat nopeasti, ja huonoista tavoista pois kouluttaminen saattaa viedä jonkin aikaa. Toisaalta kelpien kanssa pääsee etenemään sutjakkaasti lajissa kuin lajissa, ja siitä saa loistavan harrastuskaverin. Tärkeintä on muistaa tarjota kelpielle tarpeeksi aktiviteettejä ja liikuntaa, jotta sen ei tarvitse purkaa energiaansa pahanteossa.

Kelpie näyttää "peruskoiralle", jonka oikeaa rotua harvoin kukaan ohikulkija arvaa. Kelpie voi olla väriltään musta, musta punaruskein merkein (tan), punainen, punainen punaruskein merkein (tan), kellanruskea (fawn), suklaa tai sininen. Kelpiellä kuuluu olla lyhyt ja tiiviskarvapeite, pystyt teräväkärkiset korvat, ruskeat mantelin muotoiset silmät ja lihaksikas runko.

Lisää tietoa historiasta, luonteesta, ulkönäöstä yms. löydät Suomen bordercolliet & australiankelpiet ry:n sivuilta.